torstaina 15. toukokuuta 2008

Rakkaus ihmisyyttä kohtaan

Semmoista minä vaan, että tiesittekö miten ihania ihmiset ovat? Herttaisia, huomaavaisia, välittäviä, aitoja omia persooniaan kaikkine kulmineen, mutkineen ja juttuineen! Tähän päivään on mahtunut niin monta hyvää kontaktia, että voisin syleillä kaikkia!

Muutama esimerkki:
  • Muistin suihkussa juuri, miten tänään eräs sympaattinen vanha herra, joka ei puhu ja on dementia-diagnoosilla osastollamme halasi haparoiden minua, kun menin häntä herättelemään päiväkahville. Voi että, minä olin hänelle sellainen halattava ihminen ja nainen tänään!

  • Uusi, toukokuun alussa muuttanut kämppikseni muisti synttärini ja toi minulle suklaalevyn! Miten ajattelevaista!

  • Kummatkin vanhemmat soittivat heti kuuden jälkeen aamulla onnitellakseen, ja äiti muisteli, miten synnyin 29-vuotta sitten. Hänen äänestään oli luettavissa niin paljon rakkautta.

  • Henkevien (suru, kuolema, selviytyminen) jutteleminen upean työkaverini kanssa aivan spontaanisti ohimennen lounaalla. Niin ravitsevaa, miten se ihminen hehkuu onnea ja rauhaa suurien vaikeuksien jälkeen!

  • Erään rouvan säärien ihon rasvaus aamulla: miten onnelliseksi hän tulikaan siitä, että hoidin häntä.

  • Mahtava ammatillinen ilmapiiri tänään kokouksessa, vautsi mitä naisia - ja minä saan harjoitella heidän kanssaan!

  • Pitkä viestittely läheisimmän ystävän kanssa. Niin paljon vakaata, murtumatonta ja pitkäkestoista välittämistä välillämme kaikista kummankin tämän hetkisistä menoista ja kiireistä huolimatta. Olet rakas!

  • Kukkalähetys mieheltä ja paljon kauniita sanoja häneltä viestissä, kortissa, sähköpostissa... Melkein päivittäin postiini on kilahtanut söpöjä viestejä, jotka talletan sydämeni sopukoihin. Ihan kuin minua odotettaisiin tuolla Atlantin toisella puolen! Pitkä puhelu eilen ja rakkaus tuntui niin käsinkosketeltavana välillämme. Ihmeellistä, miten voinkin saada elää niin hienon ihmisen kanssa!

  • Vanhempi rouva, joka oli niin tyytyväinen, kun juoksin bussiin pitäen sitä hänellekin. Muistan vieläkin muuten sen pojan, joka kerran vuosia sitten Oopperan pysäkillä painoi ratikan ovea minulle auki, kun kiiruhdin siihen kauempaa. Hän vain huomasi minut, tuntemattoman, ja jatkoi omaa matkaansa minun ehtiessä ratikkaan.
Vielä olisi monta pientä kohtaa, yhteen lyhyeen päivään mahtuvia asioita. Sellaisia palasia, jotka tekevät elämästä niin hyvää! Toivottavasti teidänkin päiväänne on mahtunut paljon tällaisia asioita!

2 kommenttia:

jospa kirjoitti...

Onpa virkistävää, että joku jaksaa huomata iloisia ja hyviä asioita, yleensä sitä vain valittaa (turhasta). Kuulostat ihmiseltä, joka todella sopii hoitoalalle, pääsisivätpä kaikki vanhukset sellaisen hoitajan huomaan, joka todella haluaa hoitaa heitä!

Tuo white chic jäisi kyllä minulta toteutumatta, en voi kuvitella pukeutuvani kokonaan valkoiseen (ekoissa häissäni sen tein, mutten kyllä toista kertaa tee, ellei ole pakko), en vain voi hyvin siinä värissä.

Nanna kirjoitti...

Kiitos Jospa! Tänään tuli halattua monta rouvaa ja kaapattua eräs sohvalla kainaloon. Ei kaikkien kanssa tietenkään synny samankaltaista suhdetta ja jotkut päivät ovat toisia huonompia itsellekin, tietenkin jokaisen kanssa mennään kunkin persoonallisuuden ehdoilla. Harjoittelupaikkani on siinä mielessä ihan huippu, että siellä oikeasti kuntoutetaan ja hoidetaan. Se luo hyvän pohjan omalle tiellenikin.

Kokovalkoinen on vaikea ja munkin alaosa on osittain ruskea. Mäkään en muuten halua valkosta hääpukua, ei ole mun juttu. Mutta mä olenkin muutenkin ihan antihääjuhla :) Avioliitto tapana sitoutua toiseen ihmiseen ok, mutta hääjuhla on monilta osin hyvin kaukana mun ihanteellisesta tärkeän päivän juhlistamisen ideasta. Tämä on mun lempi verenpaineennostatusaihe, joten ei siitä enempää..:)