Häätunnelmissa

Näin yöllä unta, jossa olin menossa kiireessä naimisiin. Etsin epätoivoisesti edes jotenkin sopivaa asua vain muutamaa tuntia ennen vihkimistä ja juuri ennen kaupan sulkeutumisaikaa, sormuksia olin ostanut itse itselleni yhtä hopussa kaksin kappalein varmuuden vuoksi, sillä eihän sitä tiedä kummasta sattuu tykkäämään.

Vaateliikkeen myyjät eivät palvelleet, vihkitilaisuus oli perinteinen (jollaista en siis todellakaan ikimaailmassa halua) ja R:lla oli turhankin huoleton suhtautuminen koko tilaisuuteen, hänellä ei ollut edes koko sormusta. Sukulaiset riitelivät ja entiset poikaystäväni olivat paikalla haikeina. Kokonaisuudessaan aika ikävät häät, vaikka lopputulos olikin mieluinen. Olin aamulla herätessäni osittain tyytyväinen ja osittain ärtynyt kiroten vieläkin mielessäni vaateliikkeen palveluhaluttomia myyjiä.

Katsoin Mauilla baaritiskillä istuessani erään vanhemman herrasmiehen käsiä, ja ihastuin hänen leveään, ajan hiomaan ja eleettömän ajattomaan vihkisormukseensa. Vuosikausia olen miettinyt, millaista sormusta jaksaisin kantaa pidemmän aikaa, varsinkin kun en sormuksia ole kymmeneen vuoteen käyttänyt kuin muutamina hetkinä. Siinä tuli ahaa-elämys, juuri tuollaista niin kuin tuolla herralla!

Olin lievän ärtymyksen lisäksi aamulla kuumissani, vaikka olin nukkunut viileämmässä huoneessa ohuen viltin alla. R jutteli puhelimessa venäläiselle ystävälleen ja minä kävelin makuuhuoneeseen miettien näynkö nyt alastomana webbikameraan (mielenkiintoista tämä skype-aika, näköpuhelimet ovat juuri niin pelottavia kuin pienenä mietin niiden mahdollisesti olevan). Olin aamuseitsemältä siirtynyt nukkumaan olohuoneen sohvalle, vihoissani yksinkertaisista ikkunoista kuuluvalle liikenteelle, silmiin paistavalle auringolle ja R:lle, jonka aivan normaali asentojen vaihtaminen sai yliärsytetyt aistini hakemaan nukkumissijaa, jossa kukaan ei heiluta alustaa juuri kun olen rauhoittumassa uneen uudelleen. Välillä on haastavaa totutella nukkumaan uuden asunnon lisäksi uudestaan toisen vieressä, sängyssä josta keho on viimeisen vuoden aikana ehtinyt vieraantua pois.

Kerroin R:lle unesta, varmaan tuttavapiirin suunnitellut ja toteutuneet avioaikeet kirvoittavat omiakin mielenliikkeitä kohti häähumua. Vielä avioituminen ei ole ajankohtaista, mutta sitten kun ajankohtaisuus lähenee, olen ajatuksineni valmiina. Jos saan tulevan sulhon ajatuksieni taakse, kaikki tulee olemaan minimaalista ja sisältämään äärimmäisen vähän kaupallista hössötystä. Ei kirkkohäitä, ei mitään suureellista, ei mitään karkkeja eikä iltamyöhään väsättyjä kutsukortteja. Ei perinteistä valkoista mekkoa, eikä mitään kovin pönäkkää. Ei mitään turhaa. Tärkein pointti mielestäni on se, että kaksi ihmistä antaa lupauksen toisilleen ja siihen lupaukseen yhteiskunta antaa virallisen leimansa. Tärkeintä on se rakkaus, joka virallistetaan, ei mikään muu. Haluan olla ajtuksineni valmiina, ettei kaikki muu turha vahingossakaan ryöstäydy etualalle vain siksi, etten ole etukäteen asioita tuumaillut.