Perillä

Lennot menivät hyvin ja jopa Heathrow'n kentällä kaikki sujui todella pehmeän mukavasti. Tiukat USA:n rajaviranomaiset huvittivat, yksikin paimensi ihmisiä jonoihin sellaisella armeijakuuluvalla äänellä ja toinen kyseli minulta meidän hääpäivää. Huomasin nauravani tekonaurua kireästi, ovat ne vaan niin pelottavia tyyppejä. Asiakaspalvelukurssit ovat selvästi jääneet käymättä.

Yhteensä 16 tuntia lentämistä koneen vaihdoksineen ja sitten olinkin jo täällä, eilen puoliltaöin Suomen aikaa ja 2 p.m. paikallista aikaa. Kovasti väsytti ja silmät lupsahtelivat, kunnes näin R:n.

R on ruskettunut ja hänellä on söpöjä pisamia. Aivan hillittömän hurmaavat kihartuvat hiukset olivat parissa kuukaudessa hiukan venähtäneet. Hän alkoi tuntua yhtä tutulta kuin ennenkin parin tunnin tunnustelun jälkeen, ja niin mukavalta tuntui käydä yhdessä kaupassa ja alkaa elämään taas arkea yhdessä. Eilen oli myös ihanaa kuherrella taloyhtiön pihalla olevassa lämmitetyssä porealtaassa San Franciscon kovan merituulen huojutellessa puita ja saaden ilman viileäksi - Helsingissä oli kesäisempää. Altaassa tosin oli lämpimät tunnelmat :)

Jotenkin niin luontevaa ja samalla sekopäistä, että olen taas täällä, jossa asiat tuntuvat tutuilta ja vierailta yhtä aikaa. Havainnoidessani asioita ympärilläni mieleeni pompahtelee koko ajan ajatuksia, joissa totean ai niin, tällaistahan täällä oli ja näinhän tämäkin juttu menee. En edes aluksi muistanut kaikkia meidän astioita meidän astioiksi, vaikka silloin yhdessä niitä melkein kaksi vuotta sitten paikallisesta Ikeasta valikoitiin.

R:n ollessa töissä ajattelin siivota tätä poikamieshenkistä asuntoa kotoisampaan kuntoon. Kaksi kiireistä miestä saa yhdessä kohtalaisen paljon epäjärjestystä aikaiseksi.

Aamuinen otos parvekkeelta,
kadun päässä olevan rakennuksen takaa alkaa meri