Eilen oli virallisesti koko kesän kamalin päivä. Vaivuin aikaisen aamuherätyksen jälkeen hiljaiseen apaattisuuden tilaan, nukuin päiväunet ja katselin tv-sarjoja. Tuntui siltä, että aivoni olisivat surkastumassa pois.
Olen täällä viikot yksinäni, totun verkkaisuuteen ja tekemättömyyteen, siihen ettei ole ketään kelle jutella. R tulee kotiin lähempänä keskiyötä ja hänkin on tylsistynyt, tosin liiasta ja epämielenkiintoisesta työstä. Olemme kummatkin tylsistyneitä ja apaattisia, yöllä näen mitä kummallisempia unia venäläisistä uusrikkaista ja upeista bileistä, jossa harrastan intohimoista seksiä joidenkin komeiden ja mielenkiintoisten miesten kanssa.
R ja Ranskis ovat päättäneet pitää lauantaina tuparit ja samalla juhlistaa Kaliforniassa vietettyä kaksivuotispäiväänsä, joka tulee täyteen molemmille elokuussa (minäkin tulin silloin tänne ensimmäisen kerran, voiko siitä olla jo kaksi vuotta?). Viikonloppuna pitäisi olla energinen ja sosiaalinen, mutta miten pääsen yhtäkkiä viikolla vallinneesta hiljaisuudesta aktiivisen viikonlopun menoon mukaan?
En tunne eläväni täällä omaa elämääni, en vaan saa asioista kiinni.
perjantaina 1. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti