Piti lähteä ystävän kanssa Jari Sillanpään keikalle, mutta päätinkin jäädä ystävän kotiin ja päästää vanhemmat fiilistelemään lavameininkejä. Lauantai-ilta ja minä olen vauvanvahtina, mikäs sen maistuvampaa tälle reissunaiselle. Oma hetki tulee oivaan saumaan.
Eilen grillasimme ja joimme kalifornialaista punaviiniä katsellen kylmenevässä illassa vilttien alla tummaa tähtitaivasta, tänään vanha tuttumme kävi kylässä ison mahansa kanssa ja aiheet olivat luonnollisesti lapsikeskeisiä. Aamulla heräsin vauvan jokelteluun ja öhkintään, hyvältä tuntuvia ääniä ne sellaiset. Elämän ääniä. Vauva imeskeli tänään ukkovarvastani, ehkäpä joku päivä hänen olleessaan aikuinen kerron hänelle siitäkin.
Tämä reissunainen alkaa kaivata kotiin ja omaan elämään, olenhan ollutkin tässä jo kohta kolme kuukautta laukkujeni kanssa liikenteessä. Tuntuu, että olen sujuvasti erkaantunut omasta elämästäni ja uudelleen tapaaminen arkeni kanssa on odotettua. On vähä irtonainen olo, kierrellessä eri paikoissa ja asuessa muiden ihmisten asunnoissa. Oma elämä on unohtunut, tyystin unohtunut. Mitenhän sitä elettiin ja mitä ihmettä siinä tehtiin?
lauantaina 23. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti