Näyttää siltä, että on olemassa kohtalaisen suuri määrä asioita, joissa en ota opikseni.
Ensinnäkin joka kesä poltan itseni auringossa useita kertoja kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta. Esimerkiksi rintakehäni palaa rapsahtaa, kun lueskelen aurinkotuolissa keskipäivän aikaan 30 minuutin sijasta 50 minuuttia – pärjään Kalifornian auringossa ilman aurinkorasvaa 30 minuuttia saatuani väriä pintaani, mutta en enempää.
Olen myös höyrähtänyt pelaamaan pasianssia viime aikoina. Totaalista aivopurkkaa, jota pelaan erittäin epäergonomisesti sängyn päällä vatsallani sikiöasennossa jalat vatsani alla koukistettuna. Enkä koskaan opi, että 15 minuuttia tässä asennossa ja tunne jaloissa on jotain hyvin tuskallista.
Enkä myöskään opi, että pienehköt sosiaaliset tapahtumat ovat yleensä aina minusta mukavia. Jos oppisin tämän, välttyisin prepartyahdistukselta.
Jatkan listaa ehkä vielä jokin päivä. Näitä kohtia täytynee olla lukuisia. Nyt kuitenkin pelaan pasianssia, yrittäen välttyä kinttukrampeilta.
tiistaina 5. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hihii, mäkin olen pasianssihimoinen :) Tosin ihan viime aikoina jotenkin sitä haksahti myös sudokuun. Ihme juttu, ei niistä pääse eroon.. aina alusta ja alusta.
Sitten löytyy prepartyahdistus- tuttu juttu ja tosi jännä ilmiö. Mistähän sekin on peräisin..
Hurjasti lämpöisiä terkkuja!!!
Siinä pelissä on jotain koukuttavaa! Onneksi en ole ainut jolla on vakavia ongelmia tämän pelin kanssa!
Ahdistukset ovat mystisiä, ei voi muuta todeta. Niillä on ihan oma maailmansa. Paljon tergui sinnekin!
Lähetä kommentti