Life is life, lallaalallalaa...

Ihanaa, koko ilta itselle kotona tuikkujen tunnelmavalossa! Olo on hyväntuulinen, vaikkakin hieman pisteliäin sävyin. Olen siitä itse tyytyväisyys, että tänään ei tenttiinlukua, ei valmistautumista - kuin vasta huomenna taas. Ensi viikolle on suunniteltu kaksi tenttiä.

Raporttia munasolujeni tilanteesta: Alavatsaa nipistelee imakasti välillä, tuntuu samalta kuin olisi kuukautiset alkamassa. Ei tässä tee kyllä yhtään mieli miehiä, alavatsa on pallona ja herkkänä, eikä tähän tilaan enää mitään lisästimulaatiota kiitos. Vaikka eipä ole tarjollakaan sen puoleen.

Miehistä puheenollen, R lentää huomenna Miamiin ja sieltä Etelä-Amerikan kautta joulukuun loppupuolella Milanoon, jossa näemme.

Eipä ole siis tulossa tänne. Nyyhkis. On tämäkin täällä yksin istua kynttilöiden valossa ja vatsa turpeana kuin mikä lie. Alanko kohta vollottaa.

(Vähänkö täällä hihittelen marttyyri-itselleni, olen ehket lievästi väsynyt.)

Reilun viikon päässä siintävä harjoittelujakso lähenee, enkä tänään osannut tentissä kertoa oikein mitään sytostaatteja saaneen leukemiapotilaan tilan tarkkailusta. Muista keskeisimmistä alueen aiheista kylläkin. Tänään se kajahti minulle tentin jälkeen päähän se todellisuus, että vedämme kaksi vaativaa harjoittelu putkeen, joululoman jäädessä väliin ja näillä tiedoilla olisi pärjättävä. Ahi ahi, mitään en tiedä enkä ossoo! Hyperventilaatio ihmiset, hyperventilaatio! Tiedän, että pystyn siihen, mutta silti - hyperventilaatio!

Mitähän sitä muuten ihminen elämällään tekisi, jos ei olisi tätä opiskelua ja kirjojen kanssa nysväystä tarjolla jokaiselle viikonlopulle? Olisipa outoa, kerrassaan. Varmaan olisin hyvin hämmentynyt ja asiasta kokolailla ihmeissäni. Hunningolle menisin ja baareissa pöydillä tanssisin ja miehille keimailisin. (No tulihan ne miehet, ehkä kuitenkin tässä jotain stimulaatiota kaipailen.)

Mutta onneksi sain tänään hyvitystä, uuden hianon repun edellisen entistä työnantajaani mainostavan, ei todellakaan tyylikkääksi kaupunkirepuksi suunnitellun tilalle. Itse ostin itselleni hyvitykseksi, nih! Amerikasta saan vielä pienen paketin, langattoman hiiren, nih! Jotain kulutukseen liittyviä hyviä hetkiäkin tässä elämässä, jossa tilillä oli pari päivää sitten 10 senttiä. Ehkä pohjanoteerauksin ikinä.

Kumma kyllä, en tunne itseäni köyhäksi lainkaan, oikeastaan melkolailla päinvastoin.