Eilen kyynelehdin R:lle ja kovin on surkea olo edelleen. Etäsuhdetta on huomattavasti ranskaampaa elää, kun tunteet viistävät maata. Ollapa toisen syli tässä, siihen tahtoisin käpertyä hänen silittäessä hiuksiani. Se ei vain käy, sillä hän valmistelee siellä toisella puolella maailmaa kuumeisesti lähtöään Etelä-Amerikaan. Lahjoittaa huonekaluja hyväntekeväisyyteen, sulkee kännykkäliittymiä ja muita, hoitaa vakuutuksia ja rokotuksia, pakkaa tavaroita ja järjestää auton kuljetusta Suomeen. Saan kuulemma julkaista täälläkin joitain hänen matkan varrelta ottamiaan kuvia, joita on luvattu toimittaa minulle tien päältä. Myös jokapäiväinen SMS on luvattu. Niisk.
Eilen mielenkiintoinen oli se tieto, että San Franciscossa saa jokainen asukas kerran vuodessa tilata ilmaisen kuljetuksen vähän isommille kaatopaikkatavaroille kuten R:n tapauksessa sängylle, jota hyväntekeväisyysjärjestö ei huolinut. (Ei ihme, en minäkään siinä Ikean rotiskossa haluasi öitäni viettää. Kamalaa vain, miten tavaroiden käyttöikä on lyhyt, vaikka kierrätys miten onnistuisikin. Ahistaa sekin.) Siis päivää ennen haluttua noutopäivää voi soittaa johonkin paikkaan, josta auto tulee ja noutaa kadun viereen jätetyn sängyn. Uskomattoman hyvää palvelua! SF recycling: bulky item collection.
SF:ssa kierrätysasiat ovat oleisesti ottaen todella hyvin hoidossa. Ei se jenkkilä ole ihan kokonaan pahan valtakunta tässä asiassa. SF:ssa ovat ne aikaisemmin jokaisessa kaupassa käytössä olleet, ilmaiset muovipussit kiellettyjä. Tilalle ovat tulleet paperikassit ja monissa ruokakaupiossa kassojen viereen on laitettu houkuttelevasti esille hyvin suunniteltuja kangaskasseja. Ei siis niitä rumia ja liian pitkäsankaisia, mitä itse Suomessa ostin paikallisesta K-Kaupasta.
"Today, San Francisco recovers 69 percent of the materials it discards, bringing the city ever closer to its twin goals of 75 percent landfill diversion by 2010, and bringing the city to zero waste by 2020." sfenvironment.orgKesällä aloin oikeasti ihmetellä sitä, miten biojätteelle on oma paikkansa, paperille omansa ja muoville, metallille ja lasille oma yhteinen paikkansa. Miten voi laittaa muovin, metallin ja lasin sekaisin samaan paikkaan ja kutsua sitä kierrätykseksi? Pitihän siitä ottaa selvää ja niin hienosti SF:n kaupunki on järjestänyt, että muovit, metallit ja lasi erotellaan toisistaan mekaanisesti sekä käsipelin. Tuollaista Suomeenkin kiitos!
Metallia ja lasia meilläkin täällä pohjoisessa voi jo kierrättää, mutta entä muovi? Ne tuhannet ja taas tuhannet shampoopullot? Vaikka kaikkea muovia ei voi SF:ssakaan laittaa kierrätykseen, esim. jotkut pakkauksien kääremuovit ovat sellaisia, niin ainakin ne shampoopullot voi. Entä jos Suomessa olisi tällainen laitos? Työvoimaakin jostain tarvittaisiin, mutta itse olisin ainakin näin opiskelijana valmis hommiin pientä korvausta vastaan. Valveutuneiden ihmisten ja järjestöjen määrä kasvaa, kai sitä kaikkea intohimoa voitaisiin jotenkin hyödyntää?
Sfrecycling.comin etusivulta voi katsoa neljä eri videonpätkää: Fantastic 3, green chart, blue chart ja other, joissa kerrotaan hyvin sujuvaan ja viihdyttävään tyyliin kuinka kaupasta kotiin meidänkin kantamamme kama kierrätetään. Kuvamateriaali kierrätyslaitokselta on jotenkin tosi kiehtovaa, minua aina tuollaiset paikat jotenkin sykäyttää! (Puhuukohan tässä se tyyppi, joka oli lukion jälkeen vuoden tehtaassa töissä ja jotenkin kiehtoutui siitä prosessista, joka tehtaissa pyörii koneesta ja kädestä toiseen.)
4 kommenttia:
Mielenkiintoista lukea tuosta SF:n kierrätysedistyksellisyydestä! Olen ollut ymmärtävinäni, että SF on USA:n eurooppalaisin kaupunkin ja ylipäätään Kalifornia on vähän eri meininkiä, kuin muut osavaltiot. Ja Nykiläiset taas oma edistyksellisempi linnakkeensa, mutta syvät rivit Texasissa yms. ovat kovin taantumuksellisia edelleen.
Asiaa sivuten...Oletan että Obama voittaa, mutten olisi yhtään yllättynyt, jos ei voittaisikaan, vaan punaniskat edustaisivatkin jenkkimassaa. Tosin USAn demokratia & äänestysmenetelmät eivät vaikuta luotettavilta.
Maxi, Kaliforniasta mulla on omakohtaista kokemusta ja siellä ihmiset tuntuisivat välittävän luonnontilasta enemmän kuin keskivertoamerikkalaiset.
Toki yksityisautoilu on tärkeä liikkumisväline, mutta toisaalta kyllä ihmisten näkee käyttävän junaakin joka vie Piilaaksoon yllättävän ahkerasti. Muistan, kun käytimme bussia piilaakson alueella R:n vanhempien ollessa 2006 kylässä ja kyllä meitä katsottiin..:)
Eivät vaikuta luotettavilta ne heidän äänestyssysteeminsä ei. Toivotaan, että Obama voittaa ja Bushin aikakausi jää taakse vallan vaihtuessa toisen tyyppisiin käsiin.
Hei, eksyin blogiisi monien mutkien kautta ja haluan kiittää suuresti näistä pohdiskelevista ja mielenkiintoisista jutuista. On ihanaa luea, miten joku muukin miettii elämää ja muita asioita niin paljon. Oma elämä näytttää sittenkin kelvolliselta, vaikkei se olekaan aivan sitä mitä haluan. Aina kaikkea ei vaan voi saada, vaan täytyy tehdä valintoja ja odottaa. Kirjoitat upeasti. Kiitos.
-Elsa
Elsa, hymy nousi korviin saakka sun kommenttia lukiessa. Kiitos kauniista sanoista, pelastit huonosti alkaneen päiväni! Ihanaa kuulla, että mun elämästä kertovat tekstit voivat koskettaa muita.
Lähetä kommentti