On niin kaunista, että se tekee oloni levolliseksi ja äärettömän hyväksi. Kävelen hiljaa, koska kehoni ei tänään jaksa enempää. Tarkkailen jokaista luonnon yksityiskohtaa, enkä voi muuta kuin olla lumoutuneena hiljaa luonnon kauneuden edessä. Pysähdyn katselemaan mererelle, moottorivene ajaa peilityyntä pintaa pitkin ulapalle. Voisinko olla tämän onnellisempi?
Mietin R:a, sitä kuinka hän ja hänen punainen rinkkansa ovat lentokoneessa kohti Miamia minun kävellessäni täällä syksyisellä hiekkatiellä. Olen onnellinen hänen puolestaan, tunnen vahvasti kuinka juuri näin asioiden kuuluukin olla. Minä täällä, hän siellä, mutta aina kuitenkin yhdessä. Tiedän, että minun kuuluu olla täällä nyt tekemässä asioita joita teen ja niin hänenkin siellä tahollaan. Olemme juuri siellä missä kuuluukin, menossa suuntaan joka on oikea ja hyvä.
Alkuviikosta hankin meille meidän tulevaan yhteiseen kotiin kahvikupit, ne joista olemme yhdessä sopineet.
Lauttasaaressa syyskuun loppupuolella
0 kommenttia:
Lähetä kommentti