Yöt ja aamut

Joskus yöt menevät kummallisiksi, vaikka nukkuisi omassa sängyssään ja kaikki olisi tavallisella mallillaan.

Puolessa välissä viikkoa herään normaalisti aamulla aikaisin, menen kylpyhuoneeseen ja ihmettelin sitä miksi olen vielä niin väsynyt. Silmätkin ovat tulenpunaiset, mutta jatkan aamutoimia. Sitten pieni epäilys hiipii mieleeni siitä, onko herätyskello vielä soinut vai ei. Tassuttelen takaisin huoneeseeni ja katson kelloa, joka näyttää vasta puoltayötä. Mikä helpotus ja oikein ilostun, sillä saan vetää peiton korviin ja nukkua vielä monta tuntia ennen kuin kello herättää viideltä! Miten ihmeessä luulin, että jo pitäisi herätä ja lähteä?

Tänä aamuna, vapaana lauantainaamuna, herään jo seitsemän liepeillä. Ulkona on vielä pilkkopimeää, eikä heti ole aivan selvää onko yö vai aamu. Makaan sängyssä ja kuulostellen muun talon puuhia. Yläkerrasta kuuluu norsulauman tömistys, yläkerran miehet ovat ilmeisesti palanneet baarista ja lopettelevat jatkojaan. Kuuluu puhetta ja juoksun ääniä rappussa joiden läpi yritin kuulostella, käveleekö joku tosiaan olohuoneessamme vai ei. Aivan hipihiljaa astuttuja askeleita, vetoketjun vetäisy, jotain sellaista erotan. Ulko-oven lukon kloks, sitten muukin talo alkaa hiljentyä ja rauhoittuu.

Mennessäni vessaan vilkaisen eteisen kenkiä, ja muodostan mielessäni kuvan, jossa toinen kämppiksistäni on hiippaillut hiljaa, vaihtanut kengät ja vetänyt takin päälleen. Käytävässä leijuu vielä aavistus hänen jälkeensä jättämästä baarin ja alkoholin hajuvanasta, jotka pian sekoittuvat paahtoleivän ja aamukahvin tuoksuun.