Reiteni meinasivat levähtää bodypumppiin viime viikolla ja kärsin kauheasta kipeydestä yhtään liioittelematta viisi tuskaisaa päivää. Kävelin kotona kuin Pulmusten Peggy, mahdollisimman töpötellen. Tänään uudelleen, toivotaan lyhyempää toipilasaikaa.
Jotain pientä (kevät?)levottomuutta on ilmassa. Äkkiä kaikki tuntuukin kummallisen pysähtyneeltä, ahdistus hikoilee kämmenissä. Ei kaiken aikaa, mutta usein. Onkohan tämä vain seurausta pidempiaikaisesta stressistä?
R hyräilee vessassa. Kuulemma Bondin tunnaria.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti