Iso päätös

En millään saa unta. Ajatukset ovat siinä kauniissa asunnossa, johon muutamme heinäkuussa!

Tarjous hyväksyttiin tänään neljä tuntia sen jälkeen, kun asiallisesti kättelimme välittäjän ja minä pompin kadulla kuin vieteri hänen kadottuaan kohti uutta asuntonäyttöä. Jännitti niin mielettömästi hyväksyykö myyjä tarjouksen! Paljon pahempaa odotuksen kihelmöintiä kuin lapsena jouluaattona, aivan huomattavasti sietämättömämpää.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, mutta toisaalta se vain tuntui oikealta. R katsoi minua kysyvästi oltuamme katsomassa asuntoa jonkin 15 minuuttia ja sanoin näyttäväni tälle vihreää valoa. Itse asiassa melkein möläytin innostuneisuuteni ulos heti sisällä viisi minuuttia oltuani, vaikka miten yritin olla viileänä. Välittäjä kysyi millaista asuntoa etsimme, johon minä melkein sanomaan että juuri tällaista! Onneksi R luetteli tarvittavia tietoja hieman fiksummin :) Mielessäni yritin etsiä vikoja, mutta ei niitä löytynyt, kokonaisuus oli vain niin sympaattinen ja meitä kutsuva.

Pian voin tassutella kauniilla, leveälankkuisella puulattialla ihastellen kesää juuri siellä missä olen pitkään kotiani halunnut pitääkin. Keskustan kivitalossa. Asunto on valoisa ja neliöiltään hyvin järkevästi käytetty. Kun olohuoneen yhden kolmesta vanhasta ikkunasta aukaisee, voi kuulla lintujen laulavan, vaikka olemme 10-15 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Heti ensi syyspimeiden tullessa aion laittaa kynttilöitä palamaan asunnon leveille ikkunalaudoille.

Asunto on niin kaunis, ettei sinne tee mieli viedä mitään turhaa tavaraa, eikä etenkään laittaa esille mitään kovin värikylläistä. Pieni muutostyö muuten kauniin eleettömästi remontoituun asuntoon täytyy tehdä, mutta haluan asua vaikka minkä remontin keskellä ja käydä heinä-elokuussa vaikka miten pitkän matkan päässä kesäsijaisuudessani (joka on nimittäin Espoossa: yritin minimoida työmatkani kerrankin harjoittelupaikkojen aina ollessa jossain tuntien päässä, mutta hieman meni metsikköön kun tällaista käännettä en osannut helmikuussa paikkoja hakiessani ennakoida).

Parasta ehkä koko jutussa on tehdä unelmista totta sen oikean ihmisen kanssa. Sen, joka katsoo minua kysyvästi näytössä odottaen mielipidettäni ja joka osaa coolisti hoitaa tällaisia asioita, ja jonka kanssa päätöksiä syntyy nopeasti kun on niiden aika.